Matti Metsälä täytti 20.7.2018 90 vuotta, kaikki Lankkualaiset haluavat toivottaa oikein hyvää mennyttä syntymäpäivää. Hän toimi sähköosaston lehtorina Vammalan (nyk. Sastamala) ammattikoulussa työvuosinaan. Vaimonsa Keijun kanssa he kasvattivat neljä poikaa, joiden perheissä on paljon jälkikasvua. Matti on kerännyt Lankkua II:ssa olevan Roosin suvun tiedot ja esimerkiksi Keuruun Veräjän sivuilla on paljon hänen muistelemaansa kotiseutuun liittyvää aineistoa.
Lankkuan sukuseura saa olla monesta asiasta kiitollinen Matille joten siitä ISO KIITOS!
HARRIET ROOS ESPOSITON KERTOMUS ÄITINSÄ ETSINNÄSTÄ
JOUHTIMÄEN TALON HISTORIAA
Hiljaisen viikon päivinä olen paljonkin ajatellut niitä ihmisiä ja paikkoja, jotka ovat vaikuttaneet elämään tavalla tai toisella. Käsiini osui äitini serkun Pirkko Aiton tutkielma Jouhtimäen talosta. Jouhtimäki oli mummuni Naimi Kankaan syntymäkoti. Mummuani en muista kovinkaan hyvin, hän kuoli kun olin vajaa kolmevuotias. Mummuni äiti Hilma Jouhtimäki sitävastoin eli suhteellisen iäkkääksi ja tapasin häntä useita kertoja.
Jouhtimäki lienee ollut jonkinlainen paratiisipaikka siellä syntyneille ja vielä lapsenlapsillekin. Äitini kertoili paljon olostaan Jouhtimäen mummulassa. Ilmeisesti missään ei ollut niin paljon kukkia, niin paljon hyvää ruokaa, soittoa ja laulua kuin Jouhtimäessä.
12.10.1786 perustettiin Ylä-Jouhtimäen talo. Samalle kylälle syntyi samaan aikaan myös Ala-Jouhtimäki, Mäyrämäki, Paljakkamäki jne. Luonnostaan kylän nimeksi tulikin Mäkikylä.
Suomen sota 1808-1809 kosketti myös Jouhtimäkeä. Taloja poltettiin, ihmiset menivät piilopirtteihinsä. Silloinen emäntä Liisa Heikintytär sitoi lehmien turvat kiinni olkivanteella, etteivät venäläiset kuulisi mitään(isäntä Yrjö Juhonpoika oli sodassa).
Liisan ja Yrjön poika, Juho jäi taloon, täytti saaaveja vedellä toimien isäntänä venäläisille, jotka ryöstivät ruokatarvikkeet aitoista ja kiitokseksi sytyttivät talon palamaan. Juho sai palon sammumaan ja ainoastaan hiiltyneet kohdat lattissa todistavat tapahtumasta.
Juhosta tuli aikanaan Jouhtimäen isäntä ja kihlasi morsiamekseen Ylä-Jouhtimäen tyttären Albertinan (Tiina). Asia oli päätetty, eikä Tiinalla ollut asiaan mitään sanomista. Juho oli 12 vuotta vanhempi ja Tiinan mielestä outo mies, vanha ja musta. Juho mahtoi olla tummaverinen. Häitä vietettiin 5.11.1832. Sitä ennen nuori morsian oli tuotu talonkatsojaisiin. Hän oli onneton ja pelokas. Juoksi itkien pihaan ja kietoi kätensä pihakoivun ympärille itkien ja kertoen sille murheensa.
Koivusta tuli Tiina emännälle uskottu ystävä. Ja jos koivulle jotain sattui, oli se enne mitä lähiaikoina tapahtuisi. Myrskyllä koivusta katkesi suuri haara ja pian kuolikin Juho-isäntä. Tiinan ollessa ikäihminen, katkesi koivusta latva ja Tiina menetti näkönsä... Vuosien päästä myrsky kaatoi lahon koivun. Tiina huokasi ja sanoi, että nyt hän pääsee lepoon. Sinä talvena hän kuoli, lähes 100 vuotiaana.
Vuonna 1876 talon ostivat Vilhelm Kutinlahti (myöh. Jouhtimäki) Ja Miina Eevantytär. Lapsia syntyi kymmenen. Seuraavaksi sai talon isännyyden kolmantena lapsena syntynyt Hilma Wilhelmiina joka oli avioitunut Juho Kolehman (myöh Jouhtimäki) kanssa. Juho oli tullut isännäksi Pihlajaveden Kolehman talosta. Heille syntyi myös kymmenen lasta. Rakennus syttyi palamaan ilmeisesti 1901 ja paloi maan tasalle. Nyt kun kävin nopeasti läpi Jouhtimäen isäntiä ja emäntiä, huomasin talon siirtyneen usein tyttärelle, poiketen näin yleisestä käytännöstä.
Ylläolevassa kuvassa on isomummuni Hilma ja isopappa Juho. Juhoa en tavannut koskaan, mutta Hilma-mummua tapasin ja muistankin hyvin. Kuva lienee otettu 1800-luvun loppupuolella.
Jouhtimäen ensimmäinen tunnettu isäntä oli Juho Simonpoika Saukko, joka muutti vaimonsa Lankkuan Maria -tyttären kanssa uudistaloon noin vuonna 1775. Molemmat polveutuivat Keuruun ensimmäisestä papista Akseli Teodorinpojasta. Akseli Teodorinpoika kuului Särkilahden aatelissukauun ja oli aiemmin ollut Liuksialan kartanon hovisaarnaaja. Liuksialan kartano omisti silloin Keuruulla 18 maatilaa, joten papin saaminen sitä kautta on ymmärrettävää.
Jouhtimäki sijaitsee korkealla mäellä. Luonto on rikasta, Keuruulla harvinainen sinivuokkoesiintymä on juuri tällä mäellä. Monet lapset ja lastenlapset ovat hakeneet sinivuokot pihaansa juuri tuolta, vaikka se lienee ollut luvatontakin. Itsellänikin on "kolme kertaa siirretyt puskat".
Ylläolevassa kuvassa on Jouhtimäen neljä naispolvea. Isomummun sylissä on sisareni Arja-Leena.
Sota-aika koetteli kovin Hilman ja Juhon perhettä. Rintamalla taisi olla yhtäaikaa viisi poikaa, kaksi tytärtä, kaksi tyttärenpoikaa (enojani) ja tyttärentytär (äitini Terttu). Talon isäntä Arvo kaatui 16.8.1941 ja Tauno lähes samaan aikaan. Arvon tytär Liisa jäi 3-vuotiaaksi. Talossa oli samaan aikaan sotavanki, joka itki isännän kuolemaa siinä missä muutkin. Vanki sai kuljeksia vapaana kylällä, kertoi olevansa jostain "mustan mullan" alueelta. Ukrainasta? Häntä odotti kotona myös pieni tytär.
Jouhtimäkeä jäi pitämään isännän kaaduttua tämän leski Lempi. Tila myytiin 1970 samasta kylästä olevalle Eero Ahoselle. Nykyään talon omistaa (?) Kalle Ahonen.
Ahti-poika on Jouhtimäen Hilman ja Juhon jälkeläinen viidennessä polvessa... Koitan kertoa hänelle niitä tarinoita Jouhtimäestä, joita olen itsekin lapsena kuunnellut.
Kerron Jouhtimäen isosta tuvasta, johon kylän väki kokoontui juhliansa pitämään, nuoriso polttamaan Juhannuskokkojaan ja tanssimaan silloisten veljesten soiton tahdittaman. Ei liene ollut soitinta, jota nämä eivät olisi hallinneet. Kerron kuinka Hilman ja Juhon aikaan ei kaupasta ostettu juuri mitään, kaikki kasvoi siinä lähistöllä mihin silmä ulottui. Vilja, juurikasvit, maito, juusto, liha, pellava vaatteita varten. Kangaspuut kudontaan, kenkiä varten eläimistä nahka.
Ihmettelen kuitenkin itse mistä löytyi se aika... mistä se tarmo ja osaaminen kaikkeen? Tuleeko vielä joskus aika, jolloin otamme kaiken ravinnon omasta... tulisimmeko toimeen?
Kiitos Jouhtimäen isännät ja emännät, varmaan jotain taidoistanne on tullut siirretyksi eteenpäin.
Tuula Mäkinen
Lähteet: Axel Waren . Keuruun pitäjän historia 1890
Vanha Lankkuan suku 1983
Keuruulaisen Lankkuan suvun Ylä_Jouhtimäen haara 2005
Pirkko Aito